Tekstit

Ultra sekä jatko

Kuva
Moikkelis! Meillä oli tänään kp12 ultra. Tsekattiin mikä tilanne munarakkuloilla oli. Verikokeidenkin tulokset saatiin ja ne oli oikein mallikkaat. Tosin muutamat tulokset viittasivat PCOS:ssään, jonka diagnoosinkin sain tällä kertaa. Vihdoin on jokin syy meidän lapsettomuudelle.  Ultraus tuntui epämukavalta, kuten aina :D Kauniit pyöreät munarakkulat siellä oleskeli. Ultraus kun saatiin päätökseen, tottakai aloin itkemään. Neulakammoisena ei ollut lohduttava kuulla ylläolevia, kun joutuu illalla pistämään itteään neulalla. Pregnyl 5000UI määrillä. Onneksi sovimme miehen kanssa että koitan ensin itte, jos se ei pelottaisi niin paljoa. Jos ei nappaa, niin mies tulee urheana pistämään (onneksi tuli mukaan, sai kuulla ohjeet samalla :D).  Lähdettyämme polilta, poikkesimme apteekin kautta hakemaan Mama vitamiinejä, emlaa ja pregnylin (koska neulakammosena lähelle ei tulla ilman et mulla on emla käytössä :D ).  Tässä ostokset ja neulat jotka saimme polilta. Nyt vaan sormet

Tilannekatsaus

Kuva
Moikka! Nyt onkin aika tilanne päivityksen. Sillä viime tekstissä kerroin luomusti tulleesta ovulaatiosta ja mahdollisesta raskautumisesta.. Noh, ei se ihan sillain sitten mennytkään. Eilen 24.9.2018 menkat alkoivat puolenpäivän aikaan, ihan itestään (jos jotain positiisivistä pitäs keksiä, on se ettei tarvinnut terolutilla käynnistää). Alkuun menkat oli samantyyppiset kuin viimeksi, ei runsaat eikä niukat vaan sellaset aika peruskivat. Toista olisin aamusta saakka, ihan todella runsas vuoto. Sattuu ja jomottaa, mitä ei pitkiin aikoihin ole ollut. Joten eilinen olikin selkeä KP1.  Tänään vuorostaan vaihtui KP2 ja kohti verikokeita menen tuossa noin klo14 aikaan, kun mies kotiutuu töistä. Sillä neulakammoisena en sinne mene ilman emlaa, enkä varsinkaan ilman miestä. Joka kerta saan sellaisen paniikkikohtauksen että oksat pois.  Aamulla soittelinkin jo TAYS:iin lapsettomuuspolille varatakseni aikaa KP11-13 välille ultraan. Ja vielä varmistaakseni sen, että saan aloittaa huomenna

19.9.2018

Moikka! Pitkästä aikaa pääsen kirjoittelemaan kuulumisia. Vihdoin, VIHDOIN oli se kauan odotettu aika TAYS:in hormooni- ja lapsettomuuspolilla. Vaikkakin sitä siirrettiin viimetipalla seuraavalle päivälle. Joka tapauksessa aamulla klo 10 automme starttasi kohti taysia, sillä aika oli jo klo 10:30. Polille päästyämme ilmottauduimme ja kävimme odottamaan. Ensimmäisenä hoitaja kutsui tarkistamaan tiedot. Tiedot oli oikein, niin pääsimme taas hetkeksi odottelemaan. Hetken odoteltuamme hoitaja tuli hakemaan meidät lääkärin huoneeseen ja pääsimme keskustelemaan kaikista mahdollisista asioista. Kävimme esitietolomakkeet tarkasti läpi, sekä miehen sperma-analyysin tulokset. Lääkäri oli aivan ihana ja suositteli miehelle tupakan lopettamista, joka on kyllä työn alla ollut jo hetken.  Seuraavaksi olikin aika ottaa housut pois ja asettua mukavasti gynekologin tutkimuspöydälle. Ensin tutkittiin ilmeisen normaaleja asioita (ainakin ymmärtääkseni, oli kovin epämukava olla :D ) ja sitten ultrat

Tuloksia sekä kuulumisia!

Heippa taas! Hetken aikaa halusin olla ihan hiljakseen täälä, jotta saimme keskittyä meihin. Pian on nimittäin aika TAYS:iin tutkimuksiin, tai no ensikäynnille. Se jännittää ja stressaa hurjasti. Sitä varten miehen piti käydä antamassa oma näytteensä, jossa tutkittiin vähän siittiöiden määrää sekä laatua. Siittiöiden kokonaismäärä sekä siittiötiheys ovat onneksi normaalit. Ainut mikä tässä huolettaa on se, että miehen pikku kaverit ovat hitaita. Eli kyllä, siittiöiden liikkuvuus on alentunut. Jotenkin ennen tätä päivää en uskonut että nuorella miehellä voisi näin käydä, mutta ilmeisesti voi. Toki osasyynä on aivan varmasti tupakointi, mitä hän uljaasti on yrittänyt lopetella silloin tällöin. Tooosin ehkä hiukan huonolla menestyksellä :D Ymmärrettäköön ettei se ole helppoa, varsinkin kuin sitä jatkunut monia vuosia.  Tässäpä meidän kuulumiset oikeestaan olivatkin. Jos jotain positiivista tähän pitäisi vielä löytää, niin sain just paikan mun unelmaduunista! Lisäksi perustin y-tunnu

Kuka olen? Miksi kirjoitan?

Moi! Mää oon Sari ja oon 21- vuotias naisenalku Tampereelta. Tai naisenalku ja naisenalku, ennemmin ehkä nuori aikuinen. Työssä käyvä, sekä avioelämästä nauttiva nainen. Elämä mallillaan, nautin päivistä ja siitä ettei ole pakko miettiä muita kuin itseäni, suunnitellessa reissua. Tottakai mietin miehen kanssa yhdessä, muttei meitä ole muita. Ei lemmikkejä, ei lapsia. Tykkään käydä töissä, viettää aikaa miehen ja kavereiden kanssa.        Kuitenkin tuntuu ettei kaikki ole niinkuin kuuluisi, kaverit lisääntyy, sekä hommaa lemmikkejä.  Mäkin tahtoisin, mieskin tahtoisi ja kovasti toivommekin. Pianhan on meidän vuoro? Eikö vain? Kyllähän meilläkin kaikki onnistuu kuin sormia napsauttamalla, vai onnistuuko? Aihe on hyvin vaiettu, eikä kovinkaan moni aiheesta ääneen puhu, joten miksi minäkään niin tekisin? Aion tehdä tämän itseni vuoksi, en väitä etteikö näistä voisi olla apua muille samassa tilanteessa oleville. Sehän olisi sanomattakin hienoa!      Aion kirjoittaa omista kokemuks